Kun pääministeri juhlii ja tekee hiihtoliikkeitä videolla, monet näkevät siinä edistyksellisyyttä, suvaitsevaisuutta, uuden sukupolven esiin marssia. Sanalla sanoen yleviä pyrkimyksiä kuten tasa-arvoa ja tunkkaisten instituutioiden ravistelua.
Niin noloa. Tuo juhlimisen vääntäminen hienoiksi arvoiksi. Sanon vaan, että ryyppääminen on ryyppäämistä,
harjoittaa sitä alan miehet tai nuoret naiset.
Puolustan ehdottomasti Sanna Marinin oikeutta juhlia ja
tanssia aamuun asti ystäviensä kanssa. Jos tykkää. Minullakin on sama oikeus. Ymmärrän
samalla, että joissakin korkeissa tehtävissä odotetaan lähes luonnotonta
nuhteettomuutta, mutta niihin tehtäviin todellakin pyritään.
Ihmettelen kovasti myös pääministerin hovia, hyviä ystäviä,
jotka jakavat virka-asunnolta tissikuvia ja videoita, vaikka pääministeri
ahnaasti kameralle esiintyykin. Tätäkö on todellinen ystävyys.
Kaikkein eniten moitin kuitenkin tämän kaltaisen julkisuuden
puolustajia. Rajojen hakemista varmaan tarvitaan, mutta bilevideoilla
sivistäminen on törkeää yleisön aliarvioimista. Joskus julkisuuden henkilöiltä
odotettiin esimerkkiä, roolimallina olemisesta. On yksinkertaisesti noloa, ettei
pääministeri hallitse tilannetta.
Nyt on tukka hulmuten juhlittu ja hiukset nutturalla
selitetään. Sanna Marin kertoo, että hänellä on ollut juhlimisen jälkeen raskas
viikko ja muistuttaa, että Euroopassa on sota. Ukrainassa kuolee ihmisiä. On
palattava asiakysymyksiin kuten energiakriisiin, nouseviin korkoihin ja
inflaatioon. Mahtavaa! Palataan asiakysymyksiin. Se sopii ainakin minulle.
