Suomen on mentävä Natoon

Tätä kirjoitettaessa Venäjä hyökkää Ukrainaan seitsemättä päivää, jossa jokainen päivä on liikaa. Putin haluaa olla suuri ja mahtava. Hän haluaa palauttaa Venäjän pelon ja kunnioituksen. Ainakin jälkimmäisessä Putin epäonnistuu.

Venäläiset puolestaan haluavat vahvan johtajan, mutta haluavatko he presidentin joka tappaa siviilejä. Jos venäläiset haluavat jotakin muuta, se heidän tulee osoittaa. Pakotteet kohdistuvat nyt ennen kaikkea venäjän kansaan, jotta se ymmärtäisi vaihtaa johtonsa. Tavalla tai toisella.

Muu maailma, Kiinaa lukuun ottamatta ovat tuominneet Ukrainan kansanmurhan. Tuomitseminen on vähintä mitä oikeusvaltio voi tehdä, vaikka Putinin aseet pelottavatkin.

Venäjä, roistovaltio on pitkään myrkyttänyt toisinajattelijoita, murhannut toimittajia ja kansanryhmiä, vanginnut oppositiota, käyttänyt hirvittäviä aseita siviilejä vastaan ja valehdellut päin lännen kasvoja.

Ja me kun uskoimme, että tunnemme suuren naapurin. Olemme nuoleskelleet Venäjää ja kätelleet suut muikeena diktaattoria kameroiden edessä. Me sinisilmäiset suomalaiset emme tunne nykyvenäjää lainkaan tai ehkä nyt tunnemme.

Suomen suhteet Venäjään eivät palaa minun elinaikana ennalleen, ehkeivät koskaan. Kuka kehtaa sopia nykyjohtoisen Venäjän kanssa mistään, paitsi jos on pakko. Kuka kehtaa olla samassa kuvassa Putinin kanssa? Kuka kehtaa kätellä henkilöä, joka kuuluu kansainvälisen tuomioistuimen eteen? Paitsi jos on pakko.

Suomen, Ukrainan ja monen muun maan itsenäisyys ovat suuren naapurin mielestä virhe, joka on korjattava. Venäjän tavoitteet ovat siis ilmiselviä. Muuhun uskominen on itsensä pettämistä. Venäjä rankaisee meitä joka tapauksessa koska olemme demokratia, kuulumme länteen ja veimme aseita Ukrainaan.

Ja koska Venäjä ei kunnioita muuta kuin voimaa, meidän täytyy saada sitä lisää. Tässä eivät rauhankyyhkyt ja oliivipuunoksat auta.

Oma kantani muuttui yhdessä yössä. Meillä on kaksi vaihtoehtoa, joko mennä Natoon tai mennä Natoon. Lisäksi Suomen on erottava Ottawan sopimuksesta ja otettava jalkaväkimiinat käyttöön, joka on edullinen ja tehokas tapa puolustautua hyökkääjää vastaan. 

Raha ratkaisee

Hyvinvointialueen vasta valittujen valtuutettujen herra on raha. Rahan edessä menemme syväkyykkyyn. Raha lyö rumpuja ja valtuutetut tekevät päätöksiä sen tahtissa. Raha määrää palvelupisteiden määrän ja hoidon laadun.

Hoitoja ja palvelurakennetta ei kehitetä vain lääketieteellisten syiden tai ihmisen vuoksi, vaan säästöjen vuoksi. Siitä paine etähoidon ja virtuaalikuntoutuksen kehittämiseksi ja palvelujen nostamiseksi pyörien päälle. Säästöjen vuoksi meidän pitäisi näyttää vaivojamme ja kertoa intiimeistä asioista web-kameralle.

Säästöjen vuoksi meidän pitää roikkua puhelimessa ja nähdä unettomia öitä vanhusten puolesta, jotka eivät muista olivatko penkiltä nousemassa vai siihen istuutumassa. Tehostetun palveluasumisen paikkamäärä puolestaan määrittää, kenen on pärjättävä yksin kotona. Pärjää tai ei. Jaksoi tehdä lumitöitä tai ei.

Hyvinvointialueen rahoituksen turvaaminen on inhimillisesti tärkeää ja olennainen osa terveydenhuollon kehittämistä ja pystyssä pysymistä. Muuten kehittäminen on vain karsimista ja eettisesti arveluttavaa.

Tätä ei ratkaista sillä, että kunnat ja hyvinvointialue riitelevät keskenään kuluvan vuoden rahoituksesta. Koska hyvinvointialueen rahoituksesta vastaa jatkossa valtio, asiaan on saatava valtakunnallinen ratkaisu.

Uudet aluevaltuutetut, jotka ovat vanhoja kunnanvaltuutettuja, eivät ole sateentekijöitä. On kohtuutonta odottaa, että he tuosta vaan polkaisevat ilmoille käänteentekeviä hoitomuotoja ja toimintatapoja. Rahapulaa ei ratkaise myöskään maakuntaveron käyttöönotto, eikä hoitojonot lyhenny sillä, että oikeus kiireettömään hoitoon myönnetään laittomasti maassa oleville.

Uskon että hyvinvointialueella voi vaikuttaa ja tehdä paljon, mutta jos terveydenhuolto ahdistetaan mahdottoman eteen, vaikutusmahdollisuudet ovat vähissä. Siitä ei hyvä heilu. Jo nyt arvioidaan, että perusterveydenhuolto on romahtanut.

Ja palkitaanko edes palvelujen karsimisesta, mitä Kymenlaaksossa on etukenossa tehty? Missä menee perälauta? Milloin on säästetty riittävästi?