Epäreiluudesta jää paska fiilis

Toteutuuko tasa-arvo koskaan tässä rosoisessa maailmassa? Ja mitä se tasa-arvo oikeastaan edes on? Tasa-arvo on mielestäni yksinkertainen asia. Se on sitä, että ollaan reiluja.  Ja mikä ei ole reilua, ei se ole myöskään tasa-arvoista. Sitä paitsi, epäreiluudesta jää paska fiilis. Aina. Kaikille.

Kokemukset epätasa-arvosta ovat tuttuja. Sitä voi kokea eri yhteyksissä, kuten työhaussa tai henkilökohtaisissa suhteissa. Serkku sai aina enemmän pastilleja tai vaniljajäätelöä. Koulukuvassa jäin takariviin. Joillakin vaan suksi luisti paremmin. Sekös pisti vihaksi, minua, jolla ei ole edes rytmitajua.

Valitettavasti on olemassa myös vakavasti otettavaa ja tarkoituksellista epätasa-arvoa. Ja rakenteisiin ja asenteisiin juurtunutta syrjintää sukupuolen, ulkonäön, koulutustaustan, iän tai vaikka vammaisuuden takia. Ikäsyrjintä on lähes maantapa. Syrjityt jäävät usein etäisiksi, jolloin epäkohdilta on helppo sulkea silmät. Kun ei niiku tartte aattella.

Mitkään seminaarit ja julistukset eivät auta, jos puhutaan kuuroille korville. Tilannetta ei paranna ajoittain tympeä ja syyllistävä tasa-arvokeskustelu, jolla varsinkin miehet ajetaan takariviin tai pakenemaan henkisesti paikalta.

Kuinka hyvin ylipäätään kestämme erilaisuutta tai vastakkaisia mielipiteitä? Kuulemmeko vain samanhenkisiä? Onko epäreiluus ja nimittely sallittua, jos vastapuoli on todella ärsyttävä. Meneekö sipsit väärään kurkkuun, jos kaikkia pitäisi ymmärtää.

Epätasa-arvon kokemuksiin voi jossakin määrin itsekin vaikuttaa. Jos jättäytyy yhteiskunnan ulkopuolelle, huonot kokemukset lisääntyvät varmasti. Voiko olla tasa-arvoinen muiden kanssa ilman, että ponnistelet itse koulutuksen, työn ja yhteiskuntaan sopeutumisen eteen?

Kaiken kaikkiaan tasa-arvo ja reilu meininki ovat olennainen osa yhteiskunnallista luottamusta ja yhteenkuuluvuutta. Se edistää hyvinvointia ja onnellisuutta. Mielestäni reiluuden vaaliminen on tärkeää, jotta voimme rakentaa parempaa Suomea.

Valitettavasti me synnymme epätasa-arvoisina. Se on fakta. Hyväosaisen on helppo tottua etuoikeuksiin, joita ei edes tajua etuoikeuksiksi. Siksi on syytä olla kaikille reilu, kun ei voi tietää toisten lähtökohtia. Lainaan Hectorin kappaletta: Jos halki kaupunkimme kuljet, ilman että silmät suljet. Huomaat että sentään, lähes onnellinen oot.

 Ukko Bamberg (ps)

 Tasa-arvoasiain neuvottelukunta

miesjaoston varapuheenjohtaja

Toivottavasti kaupungin kiinteistökauppa kaatuu

 

Paloasemien ja Kouvolan uusimpien koulujen myynti Hemsölle etenee, valtuuston enemmistölle mieluisesti.  Kuin Tromsössä. Koska korkein oikeus ei myöntänyt enää valituslupaa. Valitettavasti.

Me vastustajat, asiasta valittaneet olemme tehneet ja teemme jatkossakin kaikkemme kaupan kaatamiseksi. Sen vastustamiseksi, ettemme maksaisi itseämme kipeäksi. Varmojen voittojen hankkimiseksi Hemsö haalii vain yhteiskunnallisia kiinteistöjä. Niitä kiinteistöjä, jotka ovat kuntalaisille eli meille välttämättömiä, kuten koulut ja paloasemat. Tämä myydään meille sijoittajan hyväntahdon eleenä ja  hyväntekeväisyytenä, mitä se ei ole. Se on raakaa bisnestä.

Valitimme myyntipäätöksestä hallinto-oikeuteen ja sitten valitusoikeutta haettiin (Jokiranta) korkeimmasta oikeudesta. Onnistumatta. Kaikki laillinen kaupan estämiseksi on tehty. Mutta typeryys etenee valtuuston päätöksen mukaisesti. Paitsi, jos Hemsö vetäytyy esisopimuksesta.

Esisopimus on Kouvolalle epäedullinen. Kuinka voi kannattaa se, että rakennat talon, myyt sen ja sitoudut samalla vuokralaiseksi kymmeniksi vuosiksi. Siihen saakka, kunnes rakennus on loppuun kaluttu. Sitten sitä tarjotaan kaupungille takaisin ylihintaan lunastettavaksi ja peruskorjattavaksi. Kun kaikki sijoittajan voitot on korkojen kera maksettu.

Kaupungin ydintehtäviin ei kuulemma kuulu kiinteistöjen omistaminen. Ilmeisesti köyhtyminen ja sijoittajien lihottaminen kuuluu. Olemme edelleen sitä mieltä, että kriittisten kiinteistöjen myynti ulkomaalaisille on epäisänmaallista ja taloudellisesti typerää. Menettäisimme päätösvallan kiinteistöihin, joiden tilankäyttö ja -tarve voivat ajan kanssa muuttua. Kaupanehdot eivät joustaisi. Ne olisivat maailman tappiin saakka samat. 

Maailma on muuttunut valitusprosessin aikana. Tämän viivytyksen ja harkinta-ajan saimme valituksella aikaan. Aikaa järkiintyä. Aikaa ajatella tulevia sukupolvia ja heille kaatuvaa kustannusvastuuta. Syksy näyttää, onko Hemsö edelleen esisopimuksen takana. Vai käykö se vieläkin ahneemmaksi. Siinä olisi mahdollisuus kaataa koko kusetus.

 

Ukko Bamberg                                                   Kimmo Jokiranta

kaupunginvaltuutettu (PS)                             kaupunginvaltuutettu (Kesk.)

Faktat puhuvat Kouvolan yöpäivystyksen puolesta

 Hävittiin ensimmäinen erä Kouvolan yöpäivystyksen puolustamisessa. Olen syvästi pettynyt. Valtio kohtelee nyt Kouvolaa samalla tavalla kuin Kouvola kohtelee kyliään.  Ja se on molemmilta väärin.

 Pettymys purkautuu monin tavoin. Se on luonnollista, sekä inhimillistä. Haukutaan ensin omat edustajat ja sitten ylimmät päättäjät. Häviöt eivät ole yhteisiä, mutta voitot olisivat. Sekin on luonnollista. Tietysti hallituspuolueilla on suurempi vastuu kuin oppositiolla. Myös valtion taloudesta.

 Onneksi faktat ovat Kouvolan yöpäivystyksen puolella. Ne on vaan väännettävä rautalangasta Helsingin herroille ja rouville. Yöpäivystyksen puolesta puhuu asukkaiden määrä ja yhdenvertaisuus, kaupungin sijainti, kustannukset, potilasturvallisuus, huoltovarmuus, poliisin ja varuskunnan tarpeet. Ja monet muut seikat. Jos tämä ei mennyt kerralla perille, niin kerrataan. Ei riitä, että RKP hymyilee kuin suomenpystykorva.

 Hallituksen esitys sairaala- ja päivystysverkosta lähtee lausuntokierrokselle. Lopullinen päätös nuijitaan syksyllä. Ensimmäinen erä meni, mutta ottelussa on kaksi erää ennen kuin kongi soi. Uskon, että laiva kääntyy eduksemme. Jos ei tähän usko, on turha lähteä etuja valvoskelemaan.  

 Edunvalvonta on pitkäjänteistä työtä, jossa tulos korjataan usein vuosien kuluttua. Sitä ei tehdä vain kriisin aikana.  Nyt kertautuu tehty tai tekemätön Kouvolan puolesta puhuminen. Ja keskinäinen riitely. Ja omat vanhat typerät sairaalapäätökset. Me kun emme ole kuuluisia yhteishengestä. Toivon, että yhteinen uhka yhdistää nyt Kouvolaa ja koko Kymenlaaksoa.

 Lähtökohta on tietenkin vaativa, mutta pidetään pää kylmänä. Taistellaan päivystyksen puolesta eri verkostojen ja henkilöiden kautta. Kansalaisaktiivisuuskin on herännyt hienosti. Mutta hallitus ei vaihdu, jos joku sitä odottaa.

 Ylilyönneillä, nimittelyllä ja henkilöön käyvällä haukkumisella ei ole mitään tekemistä tehokkaan edunvalvonnan kanssa. Se on hyödytöntä suunsoittoa, johon ei pidä sortua. Se kertoisi vain, että pyyhe on heitetty kehään eikä mahdollisuuksiin enää uskota. Mutta me uskomme.