Hävittiin ensimmäinen erä Kouvolan yöpäivystyksen puolustamisessa.
Olen syvästi pettynyt. Valtio kohtelee nyt Kouvolaa samalla tavalla kuin
Kouvola kohtelee kyliään. Ja se on
molemmilta väärin.
Pettymys purkautuu monin tavoin. Se on luonnollista, sekä
inhimillistä. Haukutaan ensin omat edustajat ja sitten ylimmät päättäjät. Häviöt
eivät ole yhteisiä, mutta voitot olisivat. Sekin on luonnollista. Tietysti hallituspuolueilla
on suurempi vastuu kuin oppositiolla. Myös valtion taloudesta.
Onneksi faktat ovat Kouvolan yöpäivystyksen
puolella. Ne on vaan väännettävä rautalangasta Helsingin herroille ja rouville.
Yöpäivystyksen puolesta puhuu asukkaiden määrä ja yhdenvertaisuus, kaupungin sijainti,
kustannukset, potilasturvallisuus, huoltovarmuus, poliisin ja varuskunnan
tarpeet. Ja monet muut seikat. Jos tämä ei mennyt kerralla perille, niin
kerrataan. Ei riitä, että RKP hymyilee kuin suomenpystykorva.
Hallituksen esitys sairaala- ja päivystysverkosta lähtee
lausuntokierrokselle. Lopullinen päätös nuijitaan syksyllä. Ensimmäinen erä
meni, mutta ottelussa on kaksi erää ennen kuin kongi soi. Uskon, että laiva
kääntyy eduksemme. Jos ei tähän usko, on turha lähteä etuja valvoskelemaan.
Edunvalvonta on pitkäjänteistä työtä, jossa tulos korjataan
usein vuosien kuluttua. Sitä ei tehdä vain kriisin aikana. Nyt kertautuu tehty tai tekemätön Kouvolan
puolesta puhuminen. Ja keskinäinen riitely. Ja omat vanhat typerät
sairaalapäätökset. Me kun emme ole kuuluisia yhteishengestä. Toivon, että
yhteinen uhka yhdistää nyt Kouvolaa ja koko Kymenlaaksoa.
Lähtökohta on tietenkin vaativa, mutta pidetään pää kylmänä.
Taistellaan päivystyksen puolesta eri verkostojen ja henkilöiden kautta.
Kansalaisaktiivisuuskin on herännyt hienosti. Mutta hallitus ei vaihdu, jos
joku sitä odottaa.
Ylilyönneillä,
nimittelyllä ja henkilöön käyvällä haukkumisella ei ole mitään tekemistä tehokkaan
edunvalvonnan kanssa. Se on hyödytöntä suunsoittoa, johon ei pidä sortua. Se
kertoisi vain, että pyyhe on heitetty kehään eikä mahdollisuuksiin enää uskota.
Mutta me uskomme.