Toteutuuko tasa-arvo koskaan tässä rosoisessa maailmassa? Ja mitä se tasa-arvo oikeastaan edes on? Tasa-arvo on mielestäni yksinkertainen asia. Se on sitä, että ollaan reiluja. Ja mikä ei ole reilua, ei se ole myöskään tasa-arvoista. Sitä paitsi, epäreiluudesta jää paska fiilis. Aina. Kaikille.
Kokemukset epätasa-arvosta ovat tuttuja. Sitä voi kokea eri yhteyksissä,
kuten työhaussa tai henkilökohtaisissa suhteissa. Serkku sai aina enemmän
pastilleja tai vaniljajäätelöä. Koulukuvassa jäin takariviin. Joillakin vaan
suksi luisti paremmin. Sekös pisti vihaksi, minua, jolla ei ole edes
rytmitajua.
Valitettavasti on olemassa myös vakavasti otettavaa ja
tarkoituksellista epätasa-arvoa. Ja rakenteisiin ja asenteisiin juurtunutta
syrjintää sukupuolen, ulkonäön, koulutustaustan, iän tai vaikka vammaisuuden
takia. Ikäsyrjintä on lähes maantapa. Syrjityt jäävät usein etäisiksi, jolloin
epäkohdilta on helppo sulkea silmät. Kun ei niiku tartte aattella.
Mitkään seminaarit ja julistukset eivät auta, jos puhutaan
kuuroille korville. Tilannetta ei paranna ajoittain tympeä ja syyllistävä
tasa-arvokeskustelu, jolla varsinkin miehet ajetaan takariviin tai pakenemaan henkisesti
paikalta.
Kuinka hyvin ylipäätään kestämme erilaisuutta tai
vastakkaisia mielipiteitä? Kuulemmeko vain samanhenkisiä? Onko epäreiluus ja
nimittely sallittua, jos vastapuoli on todella ärsyttävä. Meneekö sipsit
väärään kurkkuun, jos kaikkia pitäisi ymmärtää.
Epätasa-arvon kokemuksiin voi jossakin määrin itsekin
vaikuttaa. Jos jättäytyy yhteiskunnan ulkopuolelle, huonot kokemukset
lisääntyvät varmasti. Voiko olla tasa-arvoinen muiden
kanssa ilman, että ponnistelet itse koulutuksen, työn ja yhteiskuntaan sopeutumisen
eteen?
Kaiken kaikkiaan tasa-arvo ja reilu meininki ovat olennainen
osa yhteiskunnallista luottamusta ja yhteenkuuluvuutta. Se edistää hyvinvointia
ja onnellisuutta. Mielestäni reiluuden vaaliminen on tärkeää, jotta voimme
rakentaa parempaa Suomea.
Valitettavasti me synnymme epätasa-arvoisina. Se on fakta. Hyväosaisen
on helppo tottua etuoikeuksiin, joita ei edes tajua etuoikeuksiksi. Siksi on
syytä olla kaikille reilu, kun ei voi tietää toisten lähtökohtia. Lainaan
Hectorin kappaletta: Jos halki kaupunkimme kuljet, ilman että silmät suljet.
Huomaat että sentään, lähes onnellinen oot.
miesjaoston varapuheenjohtaja
