Toivottavasti kaupungin kiinteistökauppa kaatuu

 

Paloasemien ja Kouvolan uusimpien koulujen myynti Hemsölle etenee, valtuuston enemmistölle mieluisesti.  Kuin Tromsössä. Koska korkein oikeus ei myöntänyt enää valituslupaa. Valitettavasti.

Me vastustajat, asiasta valittaneet olemme tehneet ja teemme jatkossakin kaikkemme kaupan kaatamiseksi. Sen vastustamiseksi, ettemme maksaisi itseämme kipeäksi. Varmojen voittojen hankkimiseksi Hemsö haalii vain yhteiskunnallisia kiinteistöjä. Niitä kiinteistöjä, jotka ovat kuntalaisille eli meille välttämättömiä, kuten koulut ja paloasemat. Tämä myydään meille sijoittajan hyväntahdon eleenä ja  hyväntekeväisyytenä, mitä se ei ole. Se on raakaa bisnestä.

Valitimme myyntipäätöksestä hallinto-oikeuteen ja sitten valitusoikeutta haettiin (Jokiranta) korkeimmasta oikeudesta. Onnistumatta. Kaikki laillinen kaupan estämiseksi on tehty. Mutta typeryys etenee valtuuston päätöksen mukaisesti. Paitsi, jos Hemsö vetäytyy esisopimuksesta.

Esisopimus on Kouvolalle epäedullinen. Kuinka voi kannattaa se, että rakennat talon, myyt sen ja sitoudut samalla vuokralaiseksi kymmeniksi vuosiksi. Siihen saakka, kunnes rakennus on loppuun kaluttu. Sitten sitä tarjotaan kaupungille takaisin ylihintaan lunastettavaksi ja peruskorjattavaksi. Kun kaikki sijoittajan voitot on korkojen kera maksettu.

Kaupungin ydintehtäviin ei kuulemma kuulu kiinteistöjen omistaminen. Ilmeisesti köyhtyminen ja sijoittajien lihottaminen kuuluu. Olemme edelleen sitä mieltä, että kriittisten kiinteistöjen myynti ulkomaalaisille on epäisänmaallista ja taloudellisesti typerää. Menettäisimme päätösvallan kiinteistöihin, joiden tilankäyttö ja -tarve voivat ajan kanssa muuttua. Kaupanehdot eivät joustaisi. Ne olisivat maailman tappiin saakka samat. 

Maailma on muuttunut valitusprosessin aikana. Tämän viivytyksen ja harkinta-ajan saimme valituksella aikaan. Aikaa järkiintyä. Aikaa ajatella tulevia sukupolvia ja heille kaatuvaa kustannusvastuuta. Syksy näyttää, onko Hemsö edelleen esisopimuksen takana. Vai käykö se vieläkin ahneemmaksi. Siinä olisi mahdollisuus kaataa koko kusetus.

 

Ukko Bamberg                                                   Kimmo Jokiranta

kaupunginvaltuutettu (PS)                             kaupunginvaltuutettu (Kesk.)

Faktat puhuvat Kouvolan yöpäivystyksen puolesta

 Hävittiin ensimmäinen erä Kouvolan yöpäivystyksen puolustamisessa. Olen syvästi pettynyt. Valtio kohtelee nyt Kouvolaa samalla tavalla kuin Kouvola kohtelee kyliään.  Ja se on molemmilta väärin.

 Pettymys purkautuu monin tavoin. Se on luonnollista, sekä inhimillistä. Haukutaan ensin omat edustajat ja sitten ylimmät päättäjät. Häviöt eivät ole yhteisiä, mutta voitot olisivat. Sekin on luonnollista. Tietysti hallituspuolueilla on suurempi vastuu kuin oppositiolla. Myös valtion taloudesta.

 Onneksi faktat ovat Kouvolan yöpäivystyksen puolella. Ne on vaan väännettävä rautalangasta Helsingin herroille ja rouville. Yöpäivystyksen puolesta puhuu asukkaiden määrä ja yhdenvertaisuus, kaupungin sijainti, kustannukset, potilasturvallisuus, huoltovarmuus, poliisin ja varuskunnan tarpeet. Ja monet muut seikat. Jos tämä ei mennyt kerralla perille, niin kerrataan. Ei riitä, että RKP hymyilee kuin suomenpystykorva.

 Hallituksen esitys sairaala- ja päivystysverkosta lähtee lausuntokierrokselle. Lopullinen päätös nuijitaan syksyllä. Ensimmäinen erä meni, mutta ottelussa on kaksi erää ennen kuin kongi soi. Uskon, että laiva kääntyy eduksemme. Jos ei tähän usko, on turha lähteä etuja valvoskelemaan.  

 Edunvalvonta on pitkäjänteistä työtä, jossa tulos korjataan usein vuosien kuluttua. Sitä ei tehdä vain kriisin aikana.  Nyt kertautuu tehty tai tekemätön Kouvolan puolesta puhuminen. Ja keskinäinen riitely. Ja omat vanhat typerät sairaalapäätökset. Me kun emme ole kuuluisia yhteishengestä. Toivon, että yhteinen uhka yhdistää nyt Kouvolaa ja koko Kymenlaaksoa.

 Lähtökohta on tietenkin vaativa, mutta pidetään pää kylmänä. Taistellaan päivystyksen puolesta eri verkostojen ja henkilöiden kautta. Kansalaisaktiivisuuskin on herännyt hienosti. Mutta hallitus ei vaihdu, jos joku sitä odottaa.

 Ylilyönneillä, nimittelyllä ja henkilöön käyvällä haukkumisella ei ole mitään tekemistä tehokkaan edunvalvonnan kanssa. Se on hyödytöntä suunsoittoa, johon ei pidä sortua. Se kertoisi vain, että pyyhe on heitetty kehään eikä mahdollisuuksiin enää uskota. Mutta me uskomme.

Kukaan ei ole valmis luopumaan mistään

Julkisesta keskustelusta tulee vaikutelma, että valtio ei saa leikata keneltäkään, ei mistään, eikä milloinkaan. Säästäminen ja leikkaukset ovat pahinta politiikkaa, mitä ajatella saattaa.

 Päinvastoin pitäisi alentaa veroja, maksaa enemmän kaikkia etuuksia, tukia, kehitysrahoja ja samaan aikaan pitäisi kunnostaa kaikki sillat ja rummut, levittää teitä ja parantaa rautateitä. Laittaa kuntoon edellisen hallituksen sössimä sosiaali- ja terveyshuollonuudistus sekä pelastaa kuntatalous.

Valtio ei saisi myöskään velkaantua, eikä sen korkokulut saisi nousta. Hallituksen pitäisi pitää öljyn maailmanmarkkinahinnat kurissa, mieluusti alentaa niitä. Hallituksen pitäisi lopettaa öljynhintaan vaikuttavat sodat ja kriisit.  Suomen pitäisi yksin pysäyttää globaali ilmastonmuutos.

Kaikki metsät ja suot pitäisi suojella. Samalla pitäisi rakentaa enemmän puusta ja turvata metsäteollisuuden työpaikat. Pellot pitäisi ennallistaa ja samalla suosia suomalaista ruokaa. Pitäisi edistää akkuteollisuutta ja rajoittaa kaivostoimintaa. Jokaiselle kalliolle ja kukkulalle pitäisi pystyttää tyylimyllyt pyörimään ja avoimille paikoille aurinkovoimalat heijastelemaan, mutta mitään ei saa näkyä maisemassa. Yritysten pitäisi palkata kaikki töihin. Ketään ei saisi kuitenkaan irtisanoa koskaan eikä ikinä millään syyllä, vaikka konkurssi kolkuttelisi.

Lyhyesti sanoen, kaikki on valmiita väärinymmärtämään, marssimaan hallitusta vastaan ja makoilemaan Mannerheimintiellä poliisin turvaamana, mutta kukaan ei ole valmis tinkimään yhtään mistään. Ainakaan ulkomaan lennoista.

Hallituksen tärkein talouspoliittinen tavoite on kuitenkin saada aikaan kestävää kasvua niin, että ihmisillä on mahdollisuus kasvattaa osaamistaan, työllistyä, pärjätä palkallaan tai eläkkeellään ja elää turvassa.

Hallitusohjelma ei ole täydellinen, mutta oikean suuntainen se on. Sillä jos rahat loppuvat, silloin ei ole kenelläkään enää kivaa.

Loanheitto vie yhteiskuntaa huonoon suuntaa

 Käytävä keskustelu hallituksesta ja erityisesti perussuomalaisista on ala-arvoista ja hallituksen kaatamiseen tähtäävää. Sillä kiihotetaan ihmisiä toisiaan vastaan.

Tähän ovat osallistuneet kuorossa puolueet, media ja monet ns. asiantuntijat. Kukaan tähän mökään osallistunut ei saa puhtaita papereita ja hymypatsasta. Riikka Purra on kuitenkin pyytänyt vanhoja kirjoituksiaan anteeksi, mutta anteeksi pyyntökin meni vouhkaajien mielestä mönkään.

Huutosakin perimmäinen tavoite on vaalituloksen mitätöinti. Katkera vaalitappio antaa oppositiolle voimaa ja kaikki keinot ovat sallittuja. Syyttely naamioidaan muka vastuulliseksi yhteiskunnalliseksi keskusteluksi.

Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että perussuomalaiset on toiseksi suurin puolue. Kun se leimataan rasistiseksi ja sen kautta yli 620 000 sitä äänestänyttä, ollaan heikoilla jäillä. Siitäkö maailma paranee, että koettua maalittamista torjutaan maalittamalla. Rasismia ehkäistään rasismilla. Tämä loanheitto vie yhteiskuntaa todella huonoon suuntaan.

Uskon, että likinäköiset amanuenssit ovat käyneet perusuomalaiset puolueen ohjelmat ja maahanmuuton teemat läpi. Jos ne olisivat laittomia, niistä olisi annettu tuomio. Koska näin ei ole, ne liittyivät kevään neuvotteluissa osaksi hallitusohjelmaa. Hallituksen maahanmuuttolinja ei juurikaan poikkea muiden pohjoismaiden linjasta, mutta se on silti monelle liikaa.

Hallitus ei ole tehnyt vielä mitään, mutta kuitenkin monen mielestä niin paljon väärin. Näin saadaan huomio pois omilta takapihoilta ja sanomisista. Omasta vajavaisuudesta. Kauhistellaan kohua, jota pidetään itse tietoisesti yllä.

Pöyristely jatkunee. Sen sijaan odotan mielenkiinnolla syksyä, kun eduskunta pääsee töihin ja rakentamaan sitä tasa-arvoisempaa ja hyvinvoivaa Suomea. Se ei ole helppoa, koska talous kyntää syvällä entisen hallituksen jäljiltä.

 

Palokuntaharrastus sopii kaikille

 Monet harrastukset ovat taloudellisesti monen lapsiperheen ulottumattomissa. Se ei ole ihme, sillä lapsiköyhyys on kasvava ongelma.

Harrastuksen puute, yksinäisyys ja köyhyys ovat merkittäviä lasten ja nuorten syrjäytymisen syitä, joita koronapandemia vielä pahensi. Syrjäytymisellä on kova hinta inhimillisesti ja taloudellisesti, eikä se ole aina perheiden omaa syytä. Syrjäytymistä ei taklata yhdellä keinolla, mutta hyvillä harrastuksilla on iso ennaltaehkäisevä merkitys.

Onneksi on matalankynnyksen harrastuksia, jotka eivät maksa harrastajalleen mitään. Ainakaan, jos ei huomioida vanhempien ajankäyttöä ja matkakuluja. Tälläinen on mm. palokuntien nuorisotoiminta, jota tarjoaa sopimuspalokuntien (VPK:n) laaja verkosto myös Kymenlaaksossa.

Tätä harrastusta ei ratkaise vanhempien lompakko, eikä pääsykokeet. Mutta vanhempien kannustus ja ohjaus voi olla ratkaisevaa, sillä kaikki lapset ja nuoret, tytöt ja pojat ovat lähtökohdista riippumatta tervetulleita kannustavaan yhteisöön. Palokuntanuorissa saat varmasti ystäviä. Kaikki ovat riittävän hyviä oppimaan kansalaistaitoja arkielämän yllättäviinkin tilanteisiin ja palokunnan toimintoihin.

Sopimuspalokuntien (VPK:n) nuoriso-osastoissa järjestetään harrastustoimintaa pääsääntöisesti 7–15-vuotiaille lapsille ja nuorille. Yli 16-vuotiaat voivat siirtyä mukaan hälytys- tai harrastusosaston toimintoihin.

Toiminta on laajaa ja monipuolista. Nuorisotoiminta sisältää viikkoharjoituksia, leiri- ja virkistystoimintaa, koulutuspolkuja ja kansainvälistä nuorisotoimintaa.

Vanhempi, huoltaja tai nuori itse voivat ottaa yhteyttä lähimpään sopimuspalokunnan (VPK:n) yhteyshenkilöön ja laittaa alulle jopa koko elämää viitoittavan harrastuksen. Näin turvataan tulevaisuudessa pelastustoimen lähipalveluja Kymenlaaksossa.

Palokuntaharrastuksessa voi edetä vaikka kuinka pitkälle, eikä ole harvinaista, että harrastuksesta tulee arvostettu pelastajan ammatti. Nuori voi koluttautua ammattiin, jossa inhimillisyys ja toisten auttaminen ovat kaiken tekemisen keskiössä.

 

Ukko Bamberg                                                                                       Markku Leinonen

turvallisuuslautakunnan pj.                                                  palokunnan päällikkö

Kymenlaakson hyvinvointialue                                              turvallisuuslautakunnan varapj.

Kymenlaakson hyvinvointialue

Politiikan vaihtuvat faktat

Politiikassa päätösten perustelut ja faktat ovat usein kertakäyttöisiä. Sitten ne heitetään pois kuin maskit. Kaksi samanlaista asiaa ratkaistaan eritavoin ja -perustein, mutta tietenkin ryhdikkäästi aina järkeen vedoten.

On hyväksyttävä, ettei politiikassa ole aina logiikkaa – eikä aina järkeäkään. Esimerkiksi Kouvolan kuntapolitiikassa ei ole ennakkoratkaisuja, jotka ohjaisivat tulevia ratkaisuja. Tiukan paikan tullen joustetaan.  Mikään ei ole kiveen hakattu.

Kertakäyttöiset perustelut näkyvät mm. investointipäätöksissä. Kun meille Kouvolassa myytiin Kimolan kanava, kaupunki arvioi sen matkailutuloiksi yli miljoona euroa vuodessa. Kuivalle maalle  rakennetun sataman ansiosta piti syntyä tuhansia työpaikkoja. Mutta näiden hankkeiden valmistuttua ketään ei kiinnosta lähtötiedot ja hankkeiden perustelut. Ne olivat kertakäyttöisiä päätöksen aikaan saamiseksi.

Teatterikeskustelussa Kuusankoskitalo todettiin sijoituspaikkana huonosti saavutettavaksi. Nyt konsultille on annettu tehtäväksi todeta se saavutettavaksi. Tämä onkin välttämätöntä talon kehittämiseksi. Kaikki Kuusankostalon nykyiset ja uudet palvelut edellyttävät saavutettavuutta. Tässäkin tarvittiin vaihtuvia faktoja.  

Ensikertalainen haksahtaa ajattelemaan, että joskus tavoitetta ja tulosta verrattaan ja otettaan opiksi. Väärin. Puhumattakaan, että joku kantaisi vastuun vääristä lähtötiedoista ja asian esittelystä.

Päätöksenteko on soppa, joka riisuu koulusivistyksen. Päätöksentekoon vaikuttavat raha, rohkeus, ystävyys, medianäkyvyys, vaalit, kateus, valta tai sen puute, mutta myös kirkasotsaiset pyrkimykset. Kaikki inhimillinen on polttiisessa päätöksenteossa läsnä. Rehottavan huomion kipeyden ilmapiirissä toivoo joskus näkevänsä järkiperäisen kompromissin. No, on niitäkin Kouvolassa nähty.

Tietysti politiikkaa pitkään harrastaneet saattavat ajatella, että he ovat tappeja vallan saranassa ja hallitsevat pelin. Harhaa. Poliittista päätöksentekoa ei pysty Erkkikään täysin ohjaamaan.

Tervetuloa siis politiikkaan. Kaikesta huolimatta, motiivien moninaisuudesta huolimatta.  Demokraattinen päätöksenteko on parasta mitä on keksitty yhteisten asioiden hoitamiseksi. Lähtökohtaisesti kaikki tulevat kuulluksi, ainakin jos uskaltavat ja kestävät.

Teatteri-investoinnin ensimmäinen näytös

 Politiikassa voi saada myönteistä palautetta. Kun perussuomalaiset tekivät aloitteen teatteri-investoinnin kohdentamisesta Kuusankoskitaloon, meitä kiitettiin aloitteellisuudesta. Ja sitten aloite haukuttiin paskaksi.

Kuuntelen kuitenkin vastaväitteitä; ammattiteatterin maine tahraantuu Kuusaalla, isot starat eivät tule sinne (paitsi patokgubille ja musiikkisaliin), taksimatka Kouvolasta Kuusaalle on pitempi kuin päinvastoin. Teatterissa käydään useammin junalla kuin linja-autolla. Keskustan liike-elämä kuolee.

Mistä me oikein puhumme, kun puhumme Kuusankoskitalon laajentamisesta? Puhumme säästöistä ja järjenkäytöstä. Rakennusaikana ei tarvita väistötiloja. Säästöä tulisi myös siitä, ettei Kouvolaan tarvitsisi rakentaan kallista ja uutta, kokonaisuudessaan 100 miljoonaa maksavaa kulttuurikorttelia. Sitähän jo kaavaillaan baskerit päässä.

Samalla puhumme Kuusakoskitalon kohtalosta. Rakennus on peruskorjauksen tarpeessa, mutta sitä ei ole investointisuunnitelmissa. Laajennuksen yhteydessä talon voisi päivittää tähän päivään.

Kuusankoskitalon tontti Kymijoen rannassa on täydellinen teatteri-investoinnille ja ns. kulttuurikorttelille. Kuusankoskitalossa on jo kirjasto, elokuvateatteri, musiikkisali, kahvila, taidegalleria, kokoustilat ja ammattijohtoinen harrastajateatteri. Ammattiteatteri täydentäisi tarjontaa. 

Jotkut pitävät aloitetta ennen kuulumattomana. Ei harrastaja- ja ammattiteatteri voi olla saman katon alla! Teatteri on tuhansia vuosia vanha instituutio, ettei pidä mennä härkkimään, ainakaan perussuomalaisten. Tai löydätte itsenne joulushown aiheena.

Urheilussa ja pelastusalalla on toisin. Urheiluseurat vetävät treenejä samassa kuplahallissa. Kouvolan peruskorjatulla pelastuslaitoksella toimii edistyksellisesti vakinainen ja sopimuspalokunta. Mutta teattereilta menisi fiilikset. Pelkäävätkö teatterit keskinäistä vertailua.

Kuusankosken harrastajateatteri ei saa koskaan ikiomaa investointia, mutta laajennuksen jälkeen se pääsisi soveltuvin osin hyödyntämään ammattitason tiloja. Kuusankoskitalon laajennus olisi mahdollisuus ja olen varma, että teatterit inspiroisivat toisiaan. Kummallekin on oma rooli ja taiteellinen tila, jos yhteistyökykyä löytyy.

En ole keskustan kehittämistä vastaan. Hienoa, että sinne nousee kouluja ja lasipalatsiin uusia kerroksia. Aina kun palveluja siirtyy keskustaan, olemme herttaisesti yhtä suurta Kouvolaa. Mutta kun keskustasta pitäisi siirtää palveluja muualle, se on niin väärin ja kyläpolitikointia.