Julkisesta keskustelusta tulee vaikutelma, että valtio ei saa leikata keneltäkään, ei mistään, eikä milloinkaan. Säästäminen ja leikkaukset ovat pahinta politiikkaa, mitä ajatella saattaa.
Valtio ei saisi myöskään velkaantua, eikä sen korkokulut saisi nousta. Hallituksen pitäisi pitää öljyn maailmanmarkkinahinnat kurissa, mieluusti alentaa niitä. Hallituksen pitäisi lopettaa öljynhintaan vaikuttavat sodat ja kriisit. Suomen pitäisi yksin pysäyttää globaali ilmastonmuutos.
Kaikki metsät ja suot pitäisi suojella. Samalla pitäisi rakentaa enemmän puusta ja turvata metsäteollisuuden työpaikat. Pellot pitäisi ennallistaa ja samalla suosia suomalaista ruokaa. Pitäisi edistää akkuteollisuutta ja rajoittaa kaivostoimintaa. Jokaiselle kalliolle ja kukkulalle pitäisi pystyttää tyylimyllyt pyörimään ja avoimille paikoille aurinkovoimalat heijastelemaan, mutta mitään ei saa näkyä maisemassa. Yritysten pitäisi palkata kaikki töihin. Ketään ei saisi kuitenkaan irtisanoa koskaan eikä ikinä millään syyllä, vaikka konkurssi kolkuttelisi.
Lyhyesti sanoen, kaikki on valmiita väärinymmärtämään, marssimaan hallitusta vastaan ja makoilemaan Mannerheimintiellä poliisin turvaamana, mutta kukaan ei ole valmis tinkimään yhtään mistään. Ainakaan ulkomaan lennoista.
Hallituksen tärkein talouspoliittinen tavoite on kuitenkin saada aikaan kestävää kasvua niin, että ihmisillä on mahdollisuus kasvattaa osaamistaan, työllistyä, pärjätä palkallaan tai eläkkeellään ja elää turvassa.
Hallitusohjelma ei ole täydellinen, mutta oikean suuntainen se on. Sillä jos rahat loppuvat, silloin ei ole kenelläkään enää kivaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti