Loikkarin suukko on puukko

Mitä tarkoittaa olla luottamushenkilö? Se tarkoittaa, että henkilöön luotetaan. Äänestäjän on voitava luottaa ehdokkaaseen ja niin myös hänet ehdolle asettaneen puolueenkin. Jos ehdokas lupaa jotakin, jopa kirjallisesti, sen tulee pitää.

Äänestäjä osoittaa luottamusta äänestämällä ja puolue sillä, että se tarjoaa luottamushenkilölle paikkoja mm. lautakunnista ja kaupungin yhtiöistä.

Mutta loikkarit koettelevat luottamuksen rajoja. He pettävät kannattajansa ja taustaryhmänsä, erityisesti jos vaihtavat ryhmää valtuustokauden aikana ja pitävät kiinni puolueen luottamuspaikoista. Luikurin kädessä nämä paikat eivät ole enää luottamustehtäviä. Loikkauksen jälkeen niillä ei ole luottamuksen kanssa mitään tekemistä.

Lähes kaikissa puolueissa allekirjoitetaan ehdokassopimus, jossa sovitaan pelisäännöistä ja mahdollisesti myös paikkojen luovutuksesta kuvatussa tilanteessa. Vaikka miehen tai naisen sanankin pitäisi riittää. Näin tässä karussa ilmastossa on vuosisadat pärjätty.

Tosin kaikki ryhmätkään eivät piittaa sopimuksista, koska jurirdisesti loikkaajan oikeussuojaa pidetään vahvempana kuin äänestäjän oikeussuojaa. Loikkari voi siis itse päättää luovuttaako puoluepaikat takaisin ryhmälle, joka on ne kaikkien ehdokkaitten yhteisellä vaalituloksella saavuttanut. 

Midaksen viekkaudella voi tietysti hankkia kaikenlaista. Jos joku ei pidä sopimuksista kiinni, se on lyhytnäköinen tie eikä hän ole tuolloin kansanliikkeen näköinen henkilö. Nämä henkilöt rapauttavat myös uuden ryhmän pohjaa. Loikkarin suukko on puukko.

Puolue ei saa olla vankila, mutta on toisenlainenkin tapa toimia. Esimerkiksi Sheikki Laakso luovutti lautakuntapaikkansa takaisin sitoutumattomille, kun hän siirtyi perussuomalaisten ryhmään. Samanlaista suoraselkäisyyttä toivoisin muiltakin.