Raha ratkaisee

Hyvinvointialueen vasta valittujen valtuutettujen herra on raha. Rahan edessä menemme syväkyykkyyn. Raha lyö rumpuja ja valtuutetut tekevät päätöksiä sen tahtissa. Raha määrää palvelupisteiden määrän ja hoidon laadun.

Hoitoja ja palvelurakennetta ei kehitetä vain lääketieteellisten syiden tai ihmisen vuoksi, vaan säästöjen vuoksi. Siitä paine etähoidon ja virtuaalikuntoutuksen kehittämiseksi ja palvelujen nostamiseksi pyörien päälle. Säästöjen vuoksi meidän pitäisi näyttää vaivojamme ja kertoa intiimeistä asioista web-kameralle.

Säästöjen vuoksi meidän pitää roikkua puhelimessa ja nähdä unettomia öitä vanhusten puolesta, jotka eivät muista olivatko penkiltä nousemassa vai siihen istuutumassa. Tehostetun palveluasumisen paikkamäärä puolestaan määrittää, kenen on pärjättävä yksin kotona. Pärjää tai ei. Jaksoi tehdä lumitöitä tai ei.

Hyvinvointialueen rahoituksen turvaaminen on inhimillisesti tärkeää ja olennainen osa terveydenhuollon kehittämistä ja pystyssä pysymistä. Muuten kehittäminen on vain karsimista ja eettisesti arveluttavaa.

Tätä ei ratkaista sillä, että kunnat ja hyvinvointialue riitelevät keskenään kuluvan vuoden rahoituksesta. Koska hyvinvointialueen rahoituksesta vastaa jatkossa valtio, asiaan on saatava valtakunnallinen ratkaisu.

Uudet aluevaltuutetut, jotka ovat vanhoja kunnanvaltuutettuja, eivät ole sateentekijöitä. On kohtuutonta odottaa, että he tuosta vaan polkaisevat ilmoille käänteentekeviä hoitomuotoja ja toimintatapoja. Rahapulaa ei ratkaise myöskään maakuntaveron käyttöönotto, eikä hoitojonot lyhenny sillä, että oikeus kiireettömään hoitoon myönnetään laittomasti maassa oleville.

Uskon että hyvinvointialueella voi vaikuttaa ja tehdä paljon, mutta jos terveydenhuolto ahdistetaan mahdottoman eteen, vaikutusmahdollisuudet ovat vähissä. Siitä ei hyvä heilu. Jo nyt arvioidaan, että perusterveydenhuolto on romahtanut.

Ja palkitaanko edes palvelujen karsimisesta, mitä Kymenlaaksossa on etukenossa tehty? Missä menee perälauta? Milloin on säästetty riittävästi?