Kymsoten koronaoireet

 Kymsote sanoo, ei ole rahaa. Kaupunki sanoo, ei ole rahaa. Kymsote vaan ottaa ne rahat Kouvolalta, koska lakisääteiset terveyspalvelut on tuotettava. Näin se menee ensi vuonna ja Kouvola vikisee.

Julkisen terveydenhuollon pitäisi olla se perälauta, joka meidät lopulta maksukykyyn katsomatta hoitaa. Terveydenhuolto on kuitenkin kusessa, osin koronan takia. Kaikki sen tietävät. Alas päin on menty ja vauhdilla.

Kuntaosuuksiin vaadittu korotus ei terveydenhuoltoa pelasta, eikä sekään, että moni jätti pandemian aikana hoitoon menemättä. Tätä eivät ratkaise uudet organisaatiot, hyvinvointialueet tai johtajia houkuttelevat palkat. Paitsi, jos johtajiin iskee se ihme, taivaan lahja, että orkesteria aletaan johtamaan loistavasti.

Ei auta myöskään palvelupisteiden karsiminen. Ainakaan sairaita, jos heidät laitetaan ajamaan sadoilla autoilla keskitettyihin palveluyksiköihin, sen sijaan että lääkäri ajaisi potilaiden luo. Esimerkiksi Voikkaalle, Jaalaan tai Elimäelle. Siinä teille hiilijalanjälkeä ja nokisia varpaita.

Ainut mahdollisuus hallinnon perkaamisen lisäksi on se, että valtio tulee aikanaan kustannuksissa vastaan ja että hoitavia käsiä arvostetaan. Korona-aika osoitti, että työntekijään voi luottaa. Nyt on Kymsoten vuoro osoittaa, että työnantajaan voi luottaa, sillä nyt on työntekijän markkinat. Näin laajasti eivät ihmiset ole koskaan alaa vaihtaneet.

Kaikesta huolimatta aluevaalit ovat ratkaisevat vaalit terveyden ja talouden kannalta. Heti kun kunta tai kaupunginosa tyhjenee omista edustajista, huonosti käy ja palvelut viedään. Näin kylmää matematiikka se on. Siksi kouvolalaisen kannattaa äänestää aluevaaleissa.

 

Ukko Bamberg

aluevaaliehdokas (ps)

Loikkarin suukko on puukko

Mitä tarkoittaa olla luottamushenkilö? Se tarkoittaa, että henkilöön luotetaan. Äänestäjän on voitava luottaa ehdokkaaseen ja niin myös hänet ehdolle asettaneen puolueenkin. Jos ehdokas lupaa jotakin, jopa kirjallisesti, sen tulee pitää.

Äänestäjä osoittaa luottamusta äänestämällä ja puolue sillä, että se tarjoaa luottamushenkilölle paikkoja mm. lautakunnista ja kaupungin yhtiöistä.

Mutta loikkarit koettelevat luottamuksen rajoja. He pettävät kannattajansa ja taustaryhmänsä, erityisesti jos vaihtavat ryhmää valtuustokauden aikana ja pitävät kiinni puolueen luottamuspaikoista. Luikurin kädessä nämä paikat eivät ole enää luottamustehtäviä. Loikkauksen jälkeen niillä ei ole luottamuksen kanssa mitään tekemistä.

Lähes kaikissa puolueissa allekirjoitetaan ehdokassopimus, jossa sovitaan pelisäännöistä ja mahdollisesti myös paikkojen luovutuksesta kuvatussa tilanteessa. Vaikka miehen tai naisen sanankin pitäisi riittää. Näin tässä karussa ilmastossa on vuosisadat pärjätty.

Tosin kaikki ryhmätkään eivät piittaa sopimuksista, koska jurirdisesti loikkaajan oikeussuojaa pidetään vahvempana kuin äänestäjän oikeussuojaa. Loikkari voi siis itse päättää luovuttaako puoluepaikat takaisin ryhmälle, joka on ne kaikkien ehdokkaitten yhteisellä vaalituloksella saavuttanut. 

Midaksen viekkaudella voi tietysti hankkia kaikenlaista. Jos joku ei pidä sopimuksista kiinni, se on lyhytnäköinen tie eikä hän ole tuolloin kansanliikkeen näköinen henkilö. Nämä henkilöt rapauttavat myös uuden ryhmän pohjaa. Loikkarin suukko on puukko.

Puolue ei saa olla vankila, mutta on toisenlainenkin tapa toimia. Esimerkiksi Sheikki Laakso luovutti lautakuntapaikkansa takaisin sitoutumattomille, kun hän siirtyi perussuomalaisten ryhmään. Samanlaista suoraselkäisyyttä toivoisin muiltakin.

Vallattomat toimielimet

Monet Kouvolan kaupungin vastavalituista toimielimistä luovutti ensitöikseen päätösvaltaa pois. Vallansiirtoja virkamiehille on perusteltu virkamiesten päätöksenteon sujuvuudella, laadulla ja ketteryydellä. Tällaisia vaalilupauksia ei keväällä sattunut silmään.

Luottamushenkilöiden ei pidä luopua kevyesti päätösvallasta. Muuten demokraattinen järjestelmä järkkyy jopa heidän omilla päätöksillä.

On ymmärrettävää ettei toimielinten, kuten lautakuntien  tule puuttua rutiineihin ja poliittisen ohjauksen kannalta pieniin kysymyksiin. Mutta joskus rahallisesti pienikin asia voi olla poliittisesti suuri ja keskustelua aiheuttava.

Esimerkistä käy Kouvolan elinvoimajaos. Elinvoimajaos päättää hallintosäännön mukaan elinvoiman kehittämiseen liittyvän hanke- ja kehittämisrahoituksen käytöstä. Mutta ei enää.

Apulaiskaupunginjohtajan ehdotuksesta valta siirrettiin apulaiskaupunginjohtajalle. Nyt jaos ei saa hankepäätöksiä edes tiedoksi. Ja valvonta on minimaalista. Sellaista elinvoimaa jaos osoitti. Oikeaa supervoimaa. Ja joi kahvit päälle.

Kaupungin hallituksessa esitin, että hallitus käyttäisi otto-oikeutta ja korjaisi tuota päätöstä ja palauttaisi jaoksen entiseen asemaansa, mutta ei. Hallituksen ja jaoksen enemmistö teki voitavansa, että kehityshankkeisiin liittyvä valta valui kokonaisuudessaan virkamiehelle. Koska hankehaut ovat niin kiireisiä. Koska kunnallinen päätöksenteko on niin hidasta.

Uskottavampi selitys on, että kehityshankkeita ei haluta julkiseen keskusteluun. Maallikot saattaisivat jopa kyseenalaistaa hankkeiden mielekkyyden.  Äityvät vielä kirjoittelemaan ja äänestämään.

Elinvoimajaos on nyt elinvoimahankkeista pihalla kuin lumiukko. Apulaiskaupunginjohtajan vallassa olevien hankkeiden määrää ei edes rajoitettu. Eikä hankeaiheitakaan. Kunhan pursuavat elinvoimaa.

Luottamustehtävillä on suuri merkitys. Arvostan myös virkamiesten työtä, mutta jos demokratia ja kuntalaisten tahto vaativat toteutuakseen sen, että virkamiehet valmistelevat asiat ajoissa ja että toimielinten päätöksenteko on avointa ja vie aikansa, niin sitten vie. Yhteisistä asioista päättäminen ja kaupungin kehittäminen ei saa ajautua virkamiesvetoiseksi.

Herätys Kouvola!

Alkuvuodesta Kouvolaan muutti yli 600 henkilöä ja saman verran heitä lähti pois. Mitä nämä muuttajat sanoisivat toisilleen, jos kunnanrajalla kohtaisivat. Kuinka he Kouvolaa kuvaisivat. Onko Kouvola hyvä paikka ja pelaako palvelut? Miksi sinä muutat Kouvolaan ja miksi sinä muutat pois? Hyviä kysymyksiä.

Puhuttaisiinko tuossa keskustelussa Kouvolan kärkihankkeista, kuten RRT:stä, Kimolan kanavasta vai ydinkeskustan kehittämisestä. En usko, koska niillä ei ole muuttopäätöksiin mitään merkitystä.

Kärkihankkeiden ja kehittämisen tulisikin kohdistua konkreettisesti ihmisten arkeen ja asumiseen. Elämän kannalta kriittisiin tilanteisiin. Meillä ei ole varaa odotella jonkun kuivalle maalle rakennetun sataman ihmettä ja merenpinnan nousua.

Työ- ja opiskelupaikat, halvat talot meitä liikuttavat ja joskus vanhempana, kotiseuturakkaus. Vasta kun vatsa on täynnä, alkavat maailman parantaminen ja harrastukset kiinnostaa. Kuten kanavassa kelluminen ja keskustassa käyskentely.

Etätyöt ovat pysyvä trendi ja maaseudun uusi tuleminen, mutta nekin Kouvola hassaa näkemällä siinä enemmän haasteita kuin mahdollisuuksia. Kouvolassa on paljon loma-asuntoja. Monet niiden omistajista viihtyisivät täällä ympäri vuoden, jos vaan voisivat siirtää kirjat Kouvolaan. Mutta kun ei voi.

Kaupunki ei ole myöntänyt 12 vuoteen yhtään lupaa vapaa-ajan asunnon muuttamiseksi vakituiseksi asunnoksi. Aina löytyy kaavoja tai ennakkotapauksia, jotka tämän estävät. Asiassa on kuitenkin edetty Varsinais-Suomessa. Kasvua on myös Pirkanmaalla, Etelä-Savossa ja Pohjois-Karjalassa. Kouvolassa määrä on pysynyt nollana.  

Uudet asukkaat tuovat verotuloja ja elämää. Loma-asuntojen muutostyöt  ja lisärakennustarpeet toisivat paikallisille yrittäjille töitä. Mutta kun muuttaja ei saa maksaa mitään, eikä vaatia mitään palveluja.

Kaupunki on laskeskellut, että maaseudulla asuminen tulee kalliiksi. Eihän teillä vaan ole lapsia, jotka tarvitsevat koulukyytiä? Ettehän aja yksityistietä, johon haetaan avustuksia. Ettehän koskaan sairastu, koska se vasta kalliiksi tuleekin.

Kouvola, herätys!! Asenne uusiksi ja kuntalainen keskiöön. Jokaisella on oikeus ja vastuu tehdä elämästään oman näköistä, asua maalla tai keskustassa, eikä kaupungilla ei ole muuta virkaa kuin mahdollistaa tämä ja auttaa, kun apua tarvitaan.

 

Urheilupuiston ja Kuusankosken hallien sijainti on loistava, joten kannatan niiden peruskorjausta

Perussuomalaiset kannattaa uimahalliasiassakin Kouvolan tasapuolista kehittämistä ja tässä vaiheessa päätöksen siirtämistä uudelle valtuustolle.

Itse kannatan Urheilupuiston ja Kuusankosken hallien peruskorjausta. Vanhat uimahallit ovat sijoittuneet Kouvolaan loistavasti.

Mammuttihallin rakentaminen matkakeskukseen tarkoittaisi sitä, että menemme yhden hallin malliin. Ennen pitkää. Siitäkin huolimatta, että yhden hallin kannattajia ei Kouvolasta juurikaan löydy, ainakaan avoimesti. Miksi löytyisikään, koska on kuntavaalit.

Uusi mammuttihalli söisi aamiaiseksi Urheilupuiston ja Kuusankosken hallit. Seuraavaksi se iskisi silmänsä Inkeroisten halliin ja viimeiseksi se hotkaisisi Valkealan halliin. Kehitys on väistämätön, jos sitä ruokitaan.

Ajatustani tukee se, että uuden hallin kävijämääräksi ovat asiantuntijat arvioineet huimat 400 000 henkilöä vuodessa, tuhat päivässä ja yli 100 tunnissa. Nämä määrät ovat suurempia kuin kaikkien nykyisten hallien kävijämäärät yhteensä. Kaupunkilaisten tulisi siis innostua uimisesta niin, että evät kasvavat selkään.

Vastakkain eivät ole sijoituspaikat matkakeskus ja Tervaskangas. Vastakkain ovat terve järki ja haihatus. Vanhan korjaaminen on paljon halvempaa. Kokonaisratkaisu olisi uutta hallia edullisempi, vaikka käyttökustannukset olisivatkin hieman suurempia.

Mielestäni uuden hallin kävijämäärää on reippaasti liioiteltu, sen rakentamiskustannuksia vähätelty ja vanhojen hallien korjauskustannuksia paisuteltu.

Kaupungin tulee varmistaa ennen kaikkea hyvät olosuhteet uimataidon hankkimiselle ja uintiharrastukselle. Kylpyläinvestoinnit ovat liike-elämän alaa – ja riskiä.

Uimahallipäätöksen siirtäminen syksyyn on reilua ja viisasta, koska uudet päättäjät joutuvat kantamaan vastuun myös toteutuksesta. Vanha valtuusto istuu muutenkin jatkoajalla. Ylipäätään ihmettelen asian tuomista päättäjien kesäduuniksi keskelle suurinta vaalisirkusta.

Kouvolalla on kasvunpaikka

Uudella Kouvolalla, joka on hämmentävässä murrosiässä, on ollut talousongelmia koko olemassaolonsa ajan, paitsi viime vuonna. Tilinpäätös oli 31 miljoonaa euroa ylijäämäinen. Kaupunginjohto tuulettaa.

Mutta positiivinen taloustulos on harhaa ja hetkellistä. Taloustulos oli koronatuen ja henkilökunnan lomautusten ansiota. Lisäksi nostettiin veroja, avustuksia vähennettiin ja palveluja karsittiin etenkin maaseudulta. En jaksa tälle tuulettaa.

Kuntien ylisuuret koronatuet tukevat kuntavaaleissa vanhoja puolueita. Vallassa olevat voivat nyt sanoa, että tässä on tehty vastuullista politiikkaa ja Kouvola on hyvissä kantimissa. Äänestä jatkoon.

Poikkeusaika saattaa sopia kaupungille, mutta ei sen asukkaille. Diakonia-ammattikorkeakoulu vertasi kuntien huono-osaisuustilannetta. Selvityksessä huomioitiin inhimilliset, sosiaaliset ja taloudelliset tekijät. Tulos on Kouvolan osalta karua luettavaa. Kouvolassa on huono-osaisuus selvästi yleisempää kuin muissa kunnissa keskimäärin. Tosin, nämä ongelmat ovat vielä pahempia kaupungeissa, joihin valtaosa pakolaisista päätyy.

Myös elinkeinoelämän keskusliiton rankkauksessa Kouvola jää yritysympäristönä jumbosijoille. Täällä leikitään kärkihankkeilla, kun yrittäjät toivovat tukea arkiseen työhön. Moni yrittäjä jätti valtuustokauden aikana konkurssihakemuksen tai koko paikkakunnan.  Siinä realiteettiterapiaa päättäjille, jotka elävät omassa hyvinvointikuplassa.

Tilannetta on lähdetty korjaamaan visuaalisen ilmeen kautta. Kouvola on siis huhtikuusta alkaen aktiivisten kaupunki. Toivottavasti tämä koskee myös päättäjiä ja viranhaltioita. Mutta tehokkaammin uskottavuutta rakentaisivat käytännön teot.

Päätösten ja tekojen tulee pohjautua realistiseen tilannearvioon. Lähtötilanne on haastava. Huono-osaisuus ja ongelmat eivät ole Kouvolassa laskussa, vaan kasvussa.

Valtuustokauden tulokset eivät siis vakuuta. Joko täällä ei ymmärretä missä mennään tai sitten tehdään vääriä asioita. Kouvolan on aikuistuttava ja lopetettava haihattelu, koska uutta valtuustoa odottavat kovat haasteet. Mutta toivoa on, kun laitetaan asiat tärkeysjärjestykseen.

HÄTÄTILAA PANDEMIAN PÄÄLLE

Vihreiden Sari Hyytiäinen teki valtuustoaloitteen ilmastohätätilan julistamiseksi Kouvolaan. Tämän johdosta kaupungin hallitus kysyi rakennus- ja ympäristölautakunnalta, että onko Kouvolassa hätätila. Lautakunta vastasi äänin 5 puolesta ja 3 vastaan, että Kouvolassa on hätätila ja siitä tulee laatia julistus. Vastustin ja jätin eriävän mielipiteen.

Ilmastonmuutos on vakava asia ja uhka. En kiellä. Ymmärrän hyvän tarkoituksen, mutta näillä julistuksilla ei ole konkreettisia vaikutuksia. Kouvolalla ei ole edes resursseja asian edistämiseen, mutta aikaa ne voivat viedä, jos tähän pätkäistään työryhmä päälle.

Hätätilaa ei tule julistaa Kouvolaan kevyesti markkinointi mielessä tai julkisuuskuvan parantamiseksi, vaikka muut suurkaupungit kuten Lontoo, Pariisi, Rooma ja Madrid niin tekevätkin. Paljonko ilma siitä paranee tai montako uutta asukasta saamme julistamalla hätätilan sadaksi vuodeksi? Tai maailmanloppuun saakka, jota en tietenkään toivo.

Tekopyhä ilmastohätätilajulistus ei helpota eikä auta muutenkin raskaana pandemia aikana, vaan lietsoo paniikkia ja maailmanlopun tunnelmaa. Se saattaa kannustaa jopa elokapina tyyliseen toimintaan.

On aloitteesta mitä mieltä tahansa, niin ajoitus on ainakin huono. Paitsi, että se palvelee Vihreät puolueen kuntavaalikampanjaa. Sulkutilan, kokoontumisrajoitusten ja konkurssien lisäksi meitä raskautetaan vielä ilmastohätätilalla. Jotain rajaa!

Ymmärrän, että hyveellisyyttä ja myötätuntoa on helpompi osoittaa globaaleille asioille. Mielestäni parempia hätätilan aiheita ovat mm. asunnottomuus, leipäjonot, lastensuojelun resurssit tai vaikka yrittäjien asema pandemiassa.

Ilmastopolitiikkaan tarvitaan suhteellisuudentajua. Suomen hiilineutraalitavoite on maailman kunnianhimoisin, mikä on hullun rohkeaa. Ja Kouvola laittaa vielä paremmaksi. Se on sitoumuksineen Suomessa kolmen kärjessä.

EU-maita tiukemmassa biopolttoainetavoitteessa, korkeammassa polttoaineen hinnassa ja turpeenkäytön alasajossa ei ole mitään järkeä. Ylikierroksilla käyvä ilmastoposeeraus on uhka suomalaisten hyvinvoinnille. Suomalainen autoilija ja liike-elämä maksaa tästä kovan hinnan.

EU TYKKÄÄ

EU tykkää hölmöistä maista, Suomesta ja meidän rahoista. EU tykkää susista, tarkastuksista, raporteista, lomakkeista, konferensseista ja virkamiesten hulppeista eduista. Omien sääntöjen kiertämisestä. Ja Suomen hallituspuolueet tykkäävät tietenkin EU:sta.

EU tykkää myös lobbareista, oikeassa olemisesta, selvityksistä ja lisäselvityksistä. Käsittelyajoista. Rahanpainamisesta. Yhteisestä velasta, jota ei sanota yhteiseksi. Elpymisrahastosta, joka on kertaluonteinen, paitsi ettei sitä ole. Sähköautoista. Käyttöohjeista, jotka on oltava kumisaappaassakin 12 kielellä.

EU ei tykkää rekkamiehistä, maanviljelijöistä, saunasta, metsänomistajista, saunapalvikinkusta, suomalaisesta tehtaanpiipusta, kansanäänestyksistä, käyristä kurkuista ja tummista ranskanperunoista. EU ei tykkää myöskään hehkulampuista. Eikä Suomen hallitus tykkää välikysymyksestä, jolla mitataan hallituksen tai ministerin luottamusta.  

Suomen hallitus on kovin pahoillaan, jos muistellaan vanhoja! Muistellaan kuitenkin. Pitikö ruuan halventua, taloudellisen ja sotilaallisen vakauden lisääntyä ja pitikö vientiyritysten investoida Suomeen, jos kansa ymmärtää äänestää oikein.

Nyt kuitenkin pelastetaan euroa sekä Italiaa ja Espanjaa. Paraneeko Suomen kilpailukyky sillä, että avustamme kilpailevien maiden teollisuutta? Ja pelastaako Välimeren maat myöhemmin meidät? Älä unta nää. Etelä-Euroopassa jatketaan taloudenpitoa vanhaan malliin, vaikka jokaisen maan tulisi kantaa vastuunsa taloudestaan. Nyt siellä korotetaan eläkkeitä ja virkamiesten palkkoja sekä otetaan perustulo käyttöön.

Milloin viimeksi kuulit hyvän uutisen EU:sta? Mitä EU tai Sanna Marin on neuvotellut hyväksemme? Muuta kuin elvytyspaketin, tuon suuren puhalluksen ja rokotteita, jotka Englanti vie nenän edestä. Tiedän mitä tähän vastataan; asiat voisivat olla huonomminkin. Se on totta. Asiat voisivat olla huonomminkin, mutta niiden pitäisi olla paremmin.

Kouvola on kylä

 Kouvola on kylistä koottu ja näyttää kauempaa katsoen kylältä itsekin. Siksi Kouvolalla on hyvät mahdollisuudet kasvaa kylien kaupungiksi ja hyväksyä se, että liitosalueilla on erilainen luonne ja historia. Kylillä elää palvelujen alasajosta huolimatta tervettä uhoa ja kotipaikkarakkautta. Vieläkin.

Kouvolalla on myös alinomaan kehittyvä keskusta. Napa. Sieltä löytyvät päättäjien pienet piirit, jotka varmaankin aidosti, mutta erimielisesti ajavat etuamme. Virkamiehet, joilla on vahva oma näkemys. Konsultit ja lakimiehet, jotka käytännössä päättävät puolestamme. Ja johtoryhmä, joka hakee muualta töitä.

Ehkä riittävä yhteishenki ja näkemys navan ja kylien välillä kuitenkin löytyy, kun uhka on riittävän suuri eli ensi valtuustokaudella. Pakko löytyä, sillä syömävelkaa on sata miljoonaa. Onhan kaupunginhallituksella nyt uudet pelisäännötkin, joita voi hyödyntää myös päiväkodeissa.

Kouvola on kylä hyvässä ja pahassa. Täällä kaikki tuntevat kaikki, ainakin omalta alaltaan. Kouvolan vahvuudet ovat niin ilmeisiä ja nenän edessä, ettei niitä aina huomaa. Ovatko ne Ratamonsuossa vai kiinalaisissa katukivissä ja junissa?

Kouvolan vahvuudet ovat hyvissä kulkuyhteyksissä, luonnossa, kylissä ja sitkeissä yrittäjissä. Täällä asuu paljon lahjakkaita erialojen ihmisiä, mutta paljon on heitä muuttanut poiskin. Meillä on siis parhaat paluumuuttajat ja etätyöntekijät.

Heistä kunnat oikeasti kilpailevat, mutta pelkät tervetuloa ilmoitukset eivät riitä. Vanhoja kaavoja tulee muuttaa välittömästi niin, että loma-asunnoilla voi asua vakituisesti. Tästä lienee yksimielisyys. Pitäis vaan meinaa alkaa rupeemaan.

Ja jos saa mainostaa, niin monella on Kouvolassa maailman paras sauna, puoliso ja kiltit lapset. Parhaat kalavedet, kansallispuisto, ystävät ja harrastukset. On aika päivittää se, miksi Kouvola on paras. Olen positiivinen.

Meillä on sopimus

Kouvolalla ja kuntalaisilla on sopimus. Psykologinen ja lakisääteinenkin sopimus. Kun maksat verosi, niin vastavuoroisesti kaupunki tarjoaa kohtuuhintaiset ja saavutettavat palvelut elämäsi kaikissa vaiheissa. Olitpa yksin tai kaksin tai uusperheessä. Yksinhuoltajana tai omaishoitajana. Silloinkin, kun olet vanha ja heikko tai erityisen tuen tarpeessa. Ja samalla odotat oikeutetusti, että saat asiakkaana tiettyä arvostusta.

Kaupungilla ja yrittäjillä on vastaava sopimus. Jos sijoitat elämäntyösi eli yrityksesi Kouvolaan tai laajennat sitä ja otat riskejä, odotat että kaupunki tekee voitavansa, ettei menestyminen jää ainakaan paikkakunnasta, virkamiehistä tai byrokratiasta kiinni. Ja saat tiettyä arvostusta, koska yrityksen menestys on kaupungin menestys.

Jos nämä kirjoittamattomat sopimukset kuitenkin rikotaan, väki vähenee ja veronmaksuhalukkuus laskee. Kaupungilta menee kasvot. Politikoilta hermot. Alkaa riitely ja asioita viedään oikeuteen.

Huonoa henkeä eivät pysty Ellun Kanatkaan peittämään, vaikka kuinka kuvataan puutaloja ja ruskaa, nauravia naamoja ja torimyyjän punaisia poskia. Sillä täällä asuva tajuaa kyllä filungin, esitteiden ja koetun arjen ristiriidan. Onko tämä taas sitä kärkihankehömppää? 

Ihmiset ovat tärkeämpiä kuin raha, mutta ilman rahaa ja työpaikkoja menee vaikeaksi. Huono taloudenpito voi pilata kaiken, ainakin melkein. Myös liikunta- ja kulttuuritarjonnan. Saat puhua yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, mutta sekään ei riitä, jos veroprosentti on tapissa ja palvelut oikeasti huonoja.

Kouvola voisi ottaa imagon suhteen rennommin, niin kuin se ottaa, jolla on vahva itsetunto ja identiteetti. Hyvä pöhinä lähtee tosiasioista. Parasta imagotyötä on uskottava taloudenhallinta ja laadukkaat peruspalvelut. Ja keskittyminen jo täällä asuviin ja yrittäviin.

Totuus on, että Kouvola on yhtä yhdentekevä tai merkittävä kaupunki muille, kuin muut kaupungit ovat meille. Tänne tullaan, jos elämä heittää.

Suomi on Ruotsin tiellä

Suomella on lapsen usko siihen, että pakolaiset ovat Suomessa erilaisia kuin Ruotsissa ja että suomalaiset ovat ylivertaisia kotouttajia.

Väärin. Meillä ei ole mitään ratkaisuja, eikä yhtään toimenpidettä, jolla humanitäärisen maahanmuuton ongelmat isossa kuvassa ratkaistaan. Maailmalla on kaikki kokeiltu. Tämä ei poissulje sitä, etteikö pakolaisista löydy hyviäkin esimerkkejä. Siitä kunnia yksilöille, eikä systeemille.

Ongelmia ei ole kyetty ehkäisemään, vaikka meillä on massiivinen maahanmuuton hoivakoneisto ja elinkeino, joka käsittää lähes sata yritystä. Toiminimikkeitä löytyy loputtomasti; maahanmuuttokoordinaattori, asioimistulkki ja sopeuttamiskonsultti, toiminnallinen arkkitehti, monikulttuurisuuden asiantuntija…

Ongelmat ovat jo Suomenkin sylissä. Tilastoissa korostuu erityisesti Saharan eteläpuoleinen Afrikka ja Länsi-Aasia. Ulkomaalaistaustaiset nuoret ovat yliedustettuina erityisesti ryöstö- ja huumerikoksissa. Monet ovat radikalisoitumisen tiellä. Poliisin mukaan silmittömälle väkivallalle ei ole edes syytä. Paitsi merkkifarkut.

Maahanmuuttokriittiset on tuomittu kylmiksi, tunteettomiksi epäihmisiksi. Ongelmat on leimattu marginaali-ilmiöiksi, joista puhuvat vain marginaalissa elävät.

Nytkin, ulkomaalaistaustaisten rikokset käännetään suomalaisen yhteiskunnan laiminlyönniksi. Mutta Suomi lyö laimin ennen kaikkea vanhuksiaan ja heikko-osaisiaan. Ruotsissa jengiväkivalta uhkaa jo demokratiaa. Kellä on Suomessa valta rautatieasemilla ja vankiloissa?

Ylen määrin ymmärtäjät ovat tehneet vahinkoa kieltäessään ongelmat ja nyt, kun ongelmat ovat ilmiselviä, ollaan äimän käkenä. Menetettyjä henkiä ei saa kuitenkaan takaisin. Uhrit ja kokonaiset suvut ovat traumatisoituneet loppuiäksi.

Maahanmuutto lisää maahanmuuttoa. Kouvola, pakolaisten kauttakulku kaupunki, voi ainoastaan pahentaa pääkaupungin ongelmia. Tästä syystä perussuomalaiset, ainoana puolueena on vastustanut pakolaisten kuntapaikkojen lisäämistä. Hallinto-oikeuteen asti, koska Kouvola ei ole valmis säästämään pakolaisten kustannuksista. Se ei edes budjetoi, eikä seuraa näitä kustannuksia. Ainut asia mistä Kouvola on huolissaan, on kaupunkiin tulevien pakolaisten määrän lasku.

Valtio huudattaa kuntia

Ehkä. Mahdollisesti. Joskus Kouvolasta päässee 12 minuuttia nopeammin Helsinkiin. Uuden Porvoo-Kouvola radan kautta.

Hurraa! Vanha rata ja sen parantaminen eivät kelpaa. Iitti ja Lahti on nähty. Se rataosuus saa kuihtua.

Koululainen saa odottaa koulukyytiä vaikka kuinka kauan. Koulukyydin järjestäminen oli tänäkin syksynä lähes ylivoimainen ongelma. Itäradan 1,7 miljardin kustannusarvio ei ole ongelma, koska virkamiesten minuutit ovat tärkeämpiä. Minuutti saa maksaa Kouvolalle vaikka puoli milliä.

Nyt ei paina liito-oravat eikä hyönteiset, kun kallis konsultti vetää viivan kartalle ja laittaa laskun. Rata saa halkaista maisemat, sukutilat ja talot. Nyt saa minuutit kyytiä.

Olet hetkessä lentoasemalla ja Brysselissä, kunhan varaat ensin aikaa päästäksesi asemalle. Julkiset eivät kylille kulje ja sivutietkin ovat huonossa kunnossa.

Heilläkin, jotka esiintyvät Kouvolassa taloudenvartioina, menee kulmat kurttuun jos uskallat epäillä ratahankkeen taloudellisuutta ja merkitystä. Väyläviraston selvityksessä nykyisten ratojen parantaminen osoittautui kuitenkin oikoratoja kannattavammaksi, mutta johtavat poliitikot puhuvatkin kokonaishyödystä. Sitä kun ei voi laskea, eikä kumota, mutta siihen voi aina vedota.

Ja pelimerkit polttelevat taas Kouvolan käsissä niin, että pakko on laittaa haisemaan. Kouvola ei osaa yksinkertaisesti lopettaa. Aina löytyy uusi ja kallis kärkihanke, joka puhdistaa pöydän.

Kerskainvestoinnit eivät kuitenkaan tuota enää kuntalaisille mielekkäitä elämyksiä, mutta silti kaupunki jatkaa pakonomaisesti. Pakko on onnistaa, edes moukan tuurilla. Kouvola tarvitsisi tukea riippuvuuteensa, sillä taas lähtee viisi miljoonaa pelkään radan suunnitteluun, eikä sekään tule riittämään. Julkisten hankintojen budjetteja ei laadita pitämään. Ne ovat vain päätöksenteon kuriositeetti.

On törkeää, että valtiovalta kilpailuttaa persaukisia kuntia ratahankkeilla. Väylähankkeet ovat tarpeellisia, mutta ne eivät kuulu kuntien lakisääteisiin tehtäviin.

Kunnat eivät ole radanrakentajia, eikä niillä ole sitä paitsi rahaakaan. Valtio tietää tämän hyvin, mutta silti se huudattaa kuntia. Väylähankkeen kannattavuus on selvitettävä muuten kuin saattamalla kaupunkeja toisiaan vastaan.

Kaatuvatko Kouvolan kulissit?

Kouvolalle ovat kulissit ja sloganit tärkeämpiä kuin asukkaiden arki ja sen sujuvuus. Tänä syksynä se tulee konkreettiseksi. Mutta kuinka kauan kulissit pysyvät pystyssä? Aika näyttää. Vai ottaako valtio hoitoonsa koko roskan.

Kouvolan kärkihankkeita eivät ole kasvatus ja opetus, turvallisuus ja lähipalvelut. Kärkihankkeita ovat Kiina, Kimola ja keskusta. Kimolan kanava valmistui juuri. Sitä on hieno ihastella, kun toiset istuvat laskuvedessä ja sekoittavat vettä vesiskoottereilla. Parempaa kesäteatteria, sinfoniaa ja matonpesupaikkaa ei leikkausten jälkeen olekaan tarjolla.

Kiinan juna jäi lähtötelineisiin ja nyt kiistellään siitä, onko Kouvolasta lähtenyt yksi, kaksi vai ei yhtään junaa Kiinaan. Se on tietysti laskentatavasta kiinni, mutta yhden käden sormet riittävät. Eikä kaupungin keskustakaan ole koskaan niin hieno, etteikö sinne voisi vielä muutamalla miljoonalla ostaa marmoria. Vaikka Kiinasta.

Kaupungin kotisivulla kehaistaan, että pussaile pitkin Kouvolaa. Täältä löydät elämänlaatua, sujuvaa arkea ja hyvät palvelut. Se on hyvin kirjoitettu ja hyvä tavoite. Ne riittäisivät kärkihankkeiksi, mutta päättäjät ovat menettäneet yhteyden kadunmiehen arkeen. Tavoitteiden pitää olla jotain suurempaa ja kalliimpaa. Pelkään pahoin, ettei mitään ole opittu ja uudet miljoona hankkeet ovat jo piirustuspöydällä.

Uskon, että suurimmalle osalle riittäisivät peruspalvelut, tietysti pienillä lisämausteilla. Mutta kun katson leikkauslistaa, niin pienetkin ilot viedään. Tervemenoa lähikoulut ja -palvelut, uimahallit, kylätapahtumat, seuratoiminta, matonpesupaikat, yksityistieavustukset ja koirapuistot. Mahtaa säästöpotentiaalia löytyä terveys- ja vanhuspalveluistakin.

Tätä perustellaan sillä, että on pakko säästää menoista, jotka eivät ole pakollisia. Mutta tämä kupru syntyi osaksi jätti-investoinneista, jotka eivät myöskään olleet pakollisia.

Kouvolalla oli hyvät mahdollisuudet kasvaa kylien kaupungiksi. Mutta kuntaliitoksen mahdollisuudet hukattiin ja rahat haihtuivat ihme investointeihin, riitelyyn, ala-arvoiseen taloushallintoon ja organisaatiomuutoksiin. Ja betoniin, jota ei ole Kouvolassa koskaan liikaa.

Kouvolan päätöksenteko on frassia

Päätöksenteko pakolaisten vastaanottamisesta on farssi, niin kuin koko Kouvolan touhu ja talous. Kuumaa perunaa on palloteltu lautakunnan, kaupunginhallituksen ja kaupunginjohtajan kesken. Ensin asiasta päätti liikunta- ja kulttuurilautakunta, perussuomalaisen Leo Lindströmin vastustaessa. Oikaisuvaatimuksen jälkeen lautakunta saikin valaistuksen, ettei asia kuulukaan sen toimivaltaan, ja peruu päätöksen. Asia siirrettiin kaupunginhallitukselle.

Perussuomaliset vastustivat pakolaisten kuntapaikkojen lisäämistä myös kaupunginhallituksessa. Ja siellä heräsi pelko, että persut saa tästä pisteitä. Suurin osa kaupunginhallituksen jäsenistä kannattaa hanakasti pakolaismäärän nostamista, mutta he eivät uskalla sanoa sitä ääneen. Asiaa ei siten päästetty äänestykseen.

Sen sijaan asia laitetaan kaupunginjohtajalle uudelleen valmisteltavaksi.  Mutta lisäselvityksiä ei kuulunut, vaan valmistelija päättikin asiasta itse, vaikka kaupungin hallituksen kokouksia on joka toinen viikko. Ehkä vedotaan kiireeseen. Puppua. Asia on kiertänyt kaupungin hallinnossa kuukausia. Mitä poliittista pelisilmää Helminen ja Toikka osoittivatkaan!

Kaupunkiin saadaan lisää pakolaisia ilman, että vaaleilla valittujen tarvitsee ottaa kantaa kiusalliseen kysymykseen.  Kaupungin hallitus menee kaupunginjohtajan selän taakse. Kaupunginjohtaja Helmisen taakse.  Helminen menee kaupunginjohtajan taakse.

Kiintiöpakolaisten määrä on ollut vuositasolla 15 henkilöä. Ensimmäinen esitys oli, että Kouvola myöntää kuntapaikan vähintään 60 pakolaiselle. Lautakunta päätti, että Kouvola vastaanottaa noin 60 pakolaista. Kaupunginhallitus ei päättänyt mitään, eikä käyttänyt asian otto-oikeutta. Perussuomalaisten edustaja Jari Käki jätti eriävän mielipiteen.

Kaupunginjohtajan päätös jäänee voimaan ja Kouvola ottaa noin 30 kiintiöpakolaista, plus turvapaikkahaun kautta kuntaan muuttaneet. Mutta - edelleenkään ei ole selvää, monenko pakolaisen vastaanottamiseen ja kotouttamiseen Kouvola on lopulta sitoutunut. Se voi olla mitä vaan. Ja huoli kotouttamispalvelujen kuihtumisesta on väistynyt. Muista kuntapalveluista viis.

Tämä osoittaa, minkälaiseen demokratian halveksuntaan politiikassa pystytään, kun halutaan.

(Julkaistu Kouvolan Sanomat 2020)

Tiestön kunto kertoo paljon yhteiskunnan tilasta

 

Yksityistien tiekunnan puheenjohtajan tehtävä on tärkeä, mutta aliarvostettu. Hän vastaa yhteisestä omaisuudesta, yksityistiestä, osakkaitten ja tienkäyttäjien hyödyksi. Harvoin siitä kiitetään, mutta jos ilmenee ongelmia, niin kyllä puhelin soi. Pääsenkö perille vai en. Onko tie aurattu vai ei. Onko yksityistien käyttö luvallista ja turvallista. Puheenjohtaja on asian ytimessä, mutta jos tiekuntien toimintaedellytyksistä ei huolehdita, ei tieltäkään voida paljon odottaa.

Yksityisteillä on korjausvelkaa, mutta kuinka paljon? Se on selvitettävä ja laadittava pientiestön kuntakohtaiset kehittämissuunnitelmat. Missä ovat tiestön ongelmat ja mitkä ovat ratkaisut. Yksityistiet on laitettava tärkeysjärjestykseen avustusten ja neuvonnan kohdentamiseksi. Maaseudun kehittämiseen tulisi suhtautua samalla kunnianhimolla kuin hiilinieluihin. Yksityistiet ovat keskeinen osa maaseudun kehittämistä.

Aina ei ymmärretä, että suurin osa tieverkosta on yksityisten rakentamaa ja ylläpitämää ja se maksaa rahaa. Ilmaista tietä ei ole. Liikennettä verotetaan niin rankasti, että on perusteltua vaatia siitä riittävät resurssit yleisten ja yksityisteiden ylläpitoon. Tiestön kunto kertoo paljon yhteiskunnan tilasta.

On ryhtiliikkeen aika. Tiekunnat tarvitsevat tukea. Urakoitsijoiden ja tieisännöitsijöiden toimintaedellytyksiä on parannettava. Jotta tiekuntia voidaan auttaa, tarvitaan niiden yhteystiedot. Tiekuntien yhteystietoja onkin kerätty lain voimalla maanmittauslaitokseen, mutta tietojen edelleen jakamisessa on kehitettävää.

Tiekuntien vastuuhenkilöt, puheenjohtaja ja toimitsijamies, ovat pelipaikalla.  Heillä on kokemusperäistä tietoa yksityistien kantavuudesta jopa sukupolvien ajalta. Se on hyödynnettävä. Heiltä saat apua, kun tarvitset kulkuluvan tai kun ilmoitat sortuneesta tiestä tai yksityistielle kaatuneesta puusta. Yhteystietojen pitäisi löytyä helposti, 24/7, mielellään karttaliittymän kautta eikä maksumuurin takaa.

(Julkaistu Kouvolan Sanomat 2020)